Aito hiilikuitu ja sen satelliitit – tärkein ero

Ensimmäinen mielleyhtymä sanasta hiilikuitu on jotain kemiaan liittyvää. Jos vielä hieman pinnistää muistiaan, voi muistaa hiiltä sisältävät aineet. Ja yleisesti ottaen se on oikea vastaus, mutta tietenkään ei läheskään täydellinen. Tämän materiaalin koostumus ja valmistusteknologia ovat melko monimutkaisia ja erikoisia. Lopulta tehtävämme ei ole pureutua aineen ytimeen, vaan hieman toiseen suuntaan – selvittää tämän materiaalin kuluttajaominaisuudet.

Hiilikuitu sekä erilaiset sen pohjaiset seokset ja yhdisteet ovat löytäneet laajan käytön autojen lisävarusteiden valmistuksessa. Sitä voi kohdata monissa muodoissa ja toteutuksissa ajoneuvon tuning-tuotteissa – toiminnallisesta moottorin pohjapanssarista aina enemmän koristeellisiin korin listoihin.

Sen suurin etu on korkea lujuus pienellä tuotteen painolla. Fysiikan ja lujuusopin ystäville tarkennuksena: joidenkin komposiittimateriaalien kimmomoduuli yltää 50–60 GPa:iin ja vetolujuus 5 gPa:iin. Asiantuntijat vahvistavat, että nämä ovat erinomaisia arvoja rakenteelle, joka tähtää suojaavaan tehtävään. Ja kun vielä huomioidaan, että yhdisteiden ominaispaino on kertaluokkaa pienempi kuin muilla metalleilla, voidaan todeta, ettei hiilikuidulle ole tässä suhteessa vertaista. Toinen etu on silmää miellyttävä ja kosketukseltaan miellyttävä hiilikuidun rakenne, jonka arvostajia on paljon autoharrastajiemme keskuudessa. Näihin sen käytön positiiviset puolet luultavasti rajoittuvat.

Toisaalta on myönnettävä myös useita tekijöitä, jotka puhuvat hiilikuidun käyttöä vastaan. Sitä on vaikea oikaista ja korjata erilaisia vaurioita, ja lisäksi se haalistuu auringossa. Ja vaikka viimeiseen voidaan jotenkin vaikuttaa maalaamalla osa, ensimmäisessä tapauksessa merkittävien paikallisten vaurioiden tai syvien muodonmuutosten yhteydessä tuote joudutaan todennäköisesti vaihtamaan. Kaikki olisi muuten hyvin, mutta niiden hinta tuntuu varsin merkittävältä keskivertobudjetille.

Luonnonmateriaalin vaihtoehtona autojen lisävarustemarkkinoilla käytetään hiilikuitukalvoa. Polyvinyylikloridin ja muiden vastaavien pinnoitteiden käyttö mahdollistaa sen, että tällaiset kalvot ovat pikemminkin kvasi-hiilikuitua. Juuri siksi, että ne vain ulkoisesti jäljittelevät hiilikuidun rakennetta, mutta eivät missään nimessä voi yltää sen ominaisuuksiin, kutsuimme niitä otsikossa satelliiteiksi. Kokonaisuutena voi vain toivottaa tervetulleeksi sen, että myyntipisteissä on tarjolla edullista, helposti asennettavaa ja tekstuuriltaan näyttävää materiaalia. Kumman valitset – valinta on vain Sinun.

Silti uskallamme väittää, ettei mikään kumppani tai satelliitti korvaa aitoa hiilikuitua. Ja vaikka ulkonäöltään niitä olisi käytännössä mahdoton erottaa, jo pelkkä tieto siitä, että autossasi on aito ja niin jalo materiaali, tekee Sinusta paljon onnellisemman, lisää itsevarmuutta ja ylpeyttä «rautaisesta ystävästäsi».